Suomeenkin W.i.t.c.h saapui sarsin nopealla tahdilla.
Wikipedia väittää sarjan alkaneen vuonna 2001 ja ensimmäinen numero Suomessa julkaistiin jo vuonna 2002.
Italiasta sarja on lähtöisin ja kuten tiedettyä, Italiassa on nähty kaikki 70-luvun shoujo-sarjat Candy Candysta Versailles no Baraan ja mahou shoujon puolella niin Fancy Lala, Creamy Mami kuin 90-luvun Sailor Moon. Kaikki paljon aiemmin kuin Suomessa ja hyvin dubattuina (monesta shoujo-vhs:sta saadaankin kiittää sarjojen menestystä Italiassa, Ranskassa ja muualla). Ei siis tarvinne kysellä mistä sarjan luoja Elisabetta Gnonen voidaan katsoa inspiraatiota kenties hakeneen.

Wikipediasta löytyy myös W.i.t.c.h aiheinen artikkeli noin 20 eri kielellä, mutta koska luettelosta ei löydy esimerkiksi Japania, voidaan olettaa sarjan ilmestyvän useammassakin maassa, varsinkin kun kyseessä on kuitenkin Disney-leiman alla ilmestyvä piirrostuote...

Olen elämässäni kerran tavannut 20-vuotiaan, Winx Clubista kiinnostuneen ihmisen (tätä kirjoittaessa mietin todella mihin sekin ihmisyhteys katosi...), mutten kaiketi koskaan W.i.t.c.h-faneja.
Animeconissakin vallan hämmästyin, kun viereeni vanhoja sarjakuvalehtiä myyvän kojun luona pysähtyi tyttö selaamaan vanhoja W.i.t.c.h-lehden numeroita ja puhumaan kaverilleen siitä, kuinka häneltä muutama numero puuttui... Luulin, ettei kukaan ainakaan enää kerää niitä, sen verran monta pinoa niitä kirpputoreilla pyörii. Mutta positiivisia yllätyksiä tulee vastaan aina silloin tällöin ja niiden sattuessa pitää vain hymyillä. Ihan harmittaa, etten alkanut juttusille tytön kanssa...

• Sweet
• Gothic
• Classic
• Punk
• Hime
• Country
• Wa

Ja sen alatyyleiksi voit esittää:

• Aristocrat
• Kodona
• Dandy

Samaan aikaan voit tehdä itsesi kuuluisaksi jakamalla gyaruja:

• Ganguro
• Himegyaru
• Onii kei
• Manba

Uskontoesitteiden aatelia.
Enkä edes ennättänyt tutkia mitä nuo tarkkaan ottaen olivat...Mutta Bratz-pinossa oli vähiten tavaraa...


Plus Suomen vaarallisimpiin petoihin kuuluva eläin...Iskä laski näitä kahdeksan vanhemman veneen pohjalta.

Erakoidun mökillä ties miten monetta päivää ja nämä muutaman tunnin reissut sivistyksen pariin ovat aika hui.

Kesällä, aurinkoisella säällä kuvaaminen on liian kivaa.
Mitä pidempiä aikoja kuljeskelen kamera kädessä, sitä enemmän ja kovemmin mieleni alkaa tehdä käydä napsimassa eräskin photoshoot...
Mutta koskaan en jaksa sitten tehdä sitä.

Kun isä vaihtaa alkoholin limonadiin, en tiedä hyötyykö siitä kukaan muu kuin tytär... Nostalgisoin kauppamatkalla, kun ennen tuli raahattua kauppaan kädet rakoilla painavia kaljapullokasseja ja niistä sai tuplasti vähemmän rahaa kuin nyt...

Opiskelen vaan kiinaa, vaikkei pitäisi. Tai japanin kanjeja.
Sisäinen chernuni vetää kelkkaa nykyään turhan usein.
Sisäinen kernuni kauneusunosillaan ei muistakaan Koreaa.
Ja sisäinen jernuni kykkii sienen alla odottamassa sadetta.
Huomaa kuvaan liittyvä ideologia.

Tukkeutin muutama päivä sitten hengityselimeni kaivaessani myytävää tavaraa varaston uumenista. Alkuun oli ihan vaan tarkoitus hommata lisätilaa kirjahyllyyn, mutta sitten homma karkasi vähän käsistä... Yhtäkkiä sitä vain huomasi keränneensä kaappien uumenista ison pinon vanhoja hevoskirjoja, muutamia vanhoja vhs-kasetteja, leluja ja muutamia muita tavaroita.

Kirpputoripöytien/myyntipaikkojen hinnat näillä leveysasteilla vaihtelevat ilmaisen päiväpaikan ja 32€/viikko välillä.
Pitkällisen pyörimisen jälkeen päädyin ottamaan päiväpaikan suunnilleen kympillä.
Nyt olen sitten latonut pari viime päivää hintalappusia ympäri ämpäri myytäviä tuotteita ja käynyt läpi lelusettejä tarkastaen sisältävätkö ne nyt ihan varmasti kaikki osasensa.

Tämän homman aikana on myös käyty läpi suuria tunteenpurkauksia ("Ei tätä voi vielä myydä! ...eikä tätä varmaan ikuna...") ja suuria epävarmuuden hetkiä ("...oonkohan nyt ihan varma, että haluan tästä levystä eroon?", "Paljonhan tästä uskaltaisi ottaa?")

Saa nähdä selviänkö tästäkin koettelemuksesta hengissä...
En edes muista enää osaako suomalaiset harrastaa tingintää.

Taas kerran löysin itsestäni (ja matkakumppaneistani) voimia, joilla selvitä conin pyörteissä kokonainen viikonloppu (plus extra-perjantai). Oli järjestyksessään neljäs Animeconini, jos se nyt jotensakin mielenkiintoinen tieto on. Coneissa laskettuna kahdeksas
conkokemus.

En ollut ennen tätä conittanut puoleen vuoteen ja muistellessani viime conini (Tsukicon) tilojen ahtautta, olin autuaallisessa hurmoksessa Kaapelitehtaan tilojen ansiosta. Kauppa-alueellakin oli tilanteita, joissa mahduit kääntymään 180-astetta ilman että sinulla oli vaaraa törmätä kehenkään. Eteenpäin liikkumisen vaikeudesta ei tosin puhuta.

Yllätyin suuresti Axxis Power Hetalia cossejen määrästä. Unkaria, Venäjää, Italiaa, Kiinaa jne. jne. vipelsi joka paikassa. Vastaavasti taas näytti jotenkin vinksahtaneesti kuin entiset massoittaiset Bleach-cossit olisivat painuneet hieman maan alle. Suomen anime-"skene" on sittenkin kehittyvä ihmismassa ja me päästään vielä joskus eroon Naruto-cosseista? Alan hiukkasen tympääntyä niihin...
Nauroin tosin Hetalia-cossejen jakautumalle...Venäjiä vipelsi con-alueella vähintään kymmenen, Ruotseja vastaavasti bongasin korkeintaan kolme...

Viikonlopun aikana tuli harrastettua muuten myös kieroutuneen fanityttöyden synnyttämään con-ohjelmaa. Kolmen hengen ryhmämme (joista yhdellä ei ollut edes mitään tekemistä kieroutuneen fanityttöyden kanssa, mutta joka silti pääsi mukaan) kiersi ohjelmanumerot Sinut itsensä kanssa, Kymmenen vuotta slashia ja Yaoi-paneeli (wohoo). Joista mikään ei muuten edes ollut pohjanoteeraus vaan joista kahdessa ensimmäisessä minulla oli hyvin hyvin hauskaa (erityisesti kun yleisön kieroutuneisuutta mitattiin + aubouttiarallaa 30-vuotiaiden slashareiden sanailua oli eksoottista kuunnella teinityttöjen pitämien fanfiction paneeleiden/luentojen jälkeen) ja viimeisessä puhuttiin jonkinlaista asiantapaista. Ei naurattanut ehkä niin paljon.
Molemmat cosplaykisat, Fysiikka sanoo PUM! ja Japanilainen perhe animessa-luento tuli tutkittua myös, olen vähän surullinen Bimbopaneeliin menemättömyydestä...

...Ja jonojen pituudet cosplay-kisoihin ja yaoi-paneeliinhan olivat lähes identtiset...Ei ihan mutta melkein. Kuva ryhmäcosplayn jonosta joka tapauksessa, en väitä kenenkään kuvassa näkyvän ihmisen olleen millään tapaa kiinnostunut yaoista.

Jos puolenvuoden erossa olo coneista ja eläminen ajatusmallin "Ei miulla oo rahaa mennä Fantsuun" mukaan, aiheuttaa tällaisen ostosteluhysterian, en tahdo edes ajatella mitä vuoden erossa olo aiheuttaisi.

Älysin ottaa kameran kauniiseen käteen kunnolla vasta sunnuntaina, jolloin ihmismassa oli jo kutistunut ratkaisevasti ja useat huippuhienot cossit kadonneet...Oma moka, mutta toivon muiden kuvien selailun tuottavan tarpeeksi nautintoa tässä asiassa.

Metrossa matkustaminen oli koko viikonlopun ajan hyvin mukavaa johtuen ehkä metrolla kulkevista conittajista. Liukuportaat näyttivät niin paljon eläväisemmiltä cosplayaajilla täytettynä. Ja pitkänmatkan conkävijänä sain nauttia muiden conittajien olemassa olosta molemmilla junamatkoilla. Ihmisten bongailu on hauskaa.

Sunnuntaina yllätyin perusteellisesti, kun oloni oli vielä sellainen, että olisin voinutkin jäädä coniin hengailemaan vähän pidemmäksikin aikaa. Tällainen tunne oli ihan uusi, yleensä olen kypsää kamaa ensimmäisen con-päivän jälkeen ja toinen tuntuu jo silkalta kidutukselta. Yleensä sunnuntai on lopulta kulunut jossain kaupungilla kierrellessä, kun conilla ei enää ole ollut mitään tarjottavaa.

J-rock cossejakin näkyi melkoisen paljon (Danger*Gang:in Waka ja Rei, sekä yksinäinen Waka, olitte ihania, jos nyt satutte tämän näkemään) sekä yllättäen bongasin MiniMoni-ryhmän...Tästä olen vähän surullinen, kun en saanut kuvaa napatuksi missään vaiheessa. Ja no, molemmat (vai kolmeko niitä oli?) Versailles-ryhmät olivat tyrmääviä ilmestyksiä. 

Mutta pääasia kai oli, että minulla oli oikeasti hauskaa ja kiersin pitkästä aikaa paljon virallista ohjelmaa.
Seuraavasta conistani/muusta japanisti-tapahtumasta en vielä tiedä, mutta ehkä se tulee kun löydän veikkauskupongin, jolla voitan miljoonan...Silloin voisi vaikka cossatakin pitkästä aikaa.

Kuka muka kaipaa lämmintä tai kuumaa (rasvaista) ruokaa, kun ulkona vallitsee +24 asteen lämpötila?

Sadassa grammassa herneitä on noin 50kcal, sadassa grammassa mansikoita suunnilleen 40.

Olen ihan ilman kesätöitä, aikaa syödä ja aikaa miettiä mitä syö. Tai aikaa olla syömättä, mutta se on jo vähän vaikeampaa.

JA unohtamatta tärkeintä, löysin kirjastosta vihdoin Shauna Reid:in Dieettityön huimat seikkailut. Olen pitkään tahtonut lukea miten ihmiseltä onnistuu 80 kilon hiominen pois itsestään. Kyllä, kyllä, kyseessä on hyvin tarttuvasti kirjoitettu kirja. Ajattelin jaksavani ehkä viitisenkymmentä sivua ja selailevani sitten loput, mutta Reidin kirjoitustavassa on jotain lumoavaa.

En aiemmin edes tajunnut miten hemmetin jumiin menin kolmen viikon aikana, kun en tajunnut venytellä itseäni mihinkään suuntaan.
Asioiden poimiminen lattialta jalat suorina tuntuu joka paikassa, kaikenlainen kurottelu on samaan aikaan sekä rääkkiä että hunajaa.

Lue minut.

Hyvin hyvin pitkään on mielessä kummitellut idea kuvablogista. Ulkona vallitseva sää on liian kiehtova.
On ikävä värejä.
我 说我有问题。

北京娃娃

Tapa viettää lomapäivää.
Suosittelen lukemaan, jos joskus tulee vastaan.