Sain jostain innostuksen käydä läpi sänkyni alla majailevia W.I.T.C.H-lehtiä. Järjestyksessään niitä löytyi suunnilleen numeroon 24 asti, muutamin puutoksin, sen jälkeen ei ole tullutkaan niitä osteltua...
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että koko sarja olisi saanut loppua viimeistään toisen saagan jälkeen, mutta kun kyseessä on kuitenkin hittisarjaksi havaittu tyttöjen sarjakuva, miksi Disneyn pitäisi muka keksiä uutta. Niinpä niin.

Manga-versiolle naureskelin, kun se markettien hyllyyn ilmestyi, koska kyseessähän on kuitenkin länsimainen sarja, joka otti ideaansa itua japanilaisesta mahou shoujo:sta...Turhanpäiväiseltä kuulostavaa muuttelutoimintaa. Eikä manga-versio millään kykene peittoamaan alkuperäisen sarjan ilmeikkyyttä. Ah, ensimmäisten lehtien ja ilmeisesti alkuperäisen piirtäjän (Elisabetta Gnonen?) kynän jälki on herkkua...

Suomeenkin W.i.t.c.h saapui sarsin nopealla tahdilla.
Wikipedia väittää sarjan alkaneen vuonna 2001 ja ensimmäinen numero Suomessa julkaistiin jo vuonna 2002.
Italiasta sarja on lähtöisin ja kuten tiedettyä, Italiassa on nähty kaikki 70-luvun shoujo-sarjat Candy Candysta Versailles no Baraan ja mahou shoujon puolella niin Fancy Lala, Creamy Mami kuin 90-luvun Sailor Moon. Kaikki paljon aiemmin kuin Suomessa ja hyvin dubattuina (monesta shoujo-vhs:sta saadaankin kiittää sarjojen menestystä Italiassa, Ranskassa ja muualla). Ei siis tarvinne kysellä mistä sarjan luoja Elisabetta Gnonen voidaan katsoa inspiraatiota kenties hakeneen.

Wikipediasta löytyy myös W.i.t.c.h aiheinen artikkeli noin 20 eri kielellä, mutta koska luettelosta ei löydy esimerkiksi Japania, voidaan olettaa sarjan ilmestyvän useammassakin maassa, varsinkin kun kyseessä on kuitenkin Disney-leiman alla ilmestyvä piirrostuote...

Olen elämässäni kerran tavannut 20-vuotiaan, Winx Clubista kiinnostuneen ihmisen (tätä kirjoittaessa mietin todella mihin sekin ihmisyhteys katosi...), mutten kaiketi koskaan W.i.t.c.h-faneja.
Animeconissakin vallan hämmästyin, kun viereeni vanhoja sarjakuvalehtiä myyvän kojun luona pysähtyi tyttö selaamaan vanhoja W.i.t.c.h-lehden numeroita ja puhumaan kaverilleen siitä, kuinka häneltä muutama numero puuttui... Luulin, ettei kukaan ainakaan enää kerää niitä, sen verran monta pinoa niitä kirpputoreilla pyörii. Mutta positiivisia yllätyksiä tulee vastaan aina silloin tällöin ja niiden sattuessa pitää vain hymyillä. Ihan harmittaa, etten alkanut juttusille tytön kanssa...

Voit jakaa lolitan:

• Sweet
• Gothic
• Classic
• Punk
• Hime
• Country
• Wa

Ja sen alatyyleiksi voit esittää:

• Aristocrat
• Kodona
• Dandy

Samaan aikaan voit tehdä itsesi kuuluisaksi jakamalla gyaruja:

• Ganguro
• Himegyaru
• Onii kei
• Manba

Uskontoesitteiden aatelia.
Enkä edes ennättänyt tutkia mitä nuo tarkkaan ottaen olivat...Mutta Bratz-pinossa oli vähiten tavaraa...


Plus Suomen vaarallisimpiin petoihin kuuluva eläin...Iskä laski näitä kahdeksan vanhemman veneen pohjalta.

Erakoidun mökillä ties miten monetta päivää ja nämä muutaman tunnin reissut sivistyksen pariin ovat aika hui.

Kesällä, aurinkoisella säällä kuvaaminen on liian kivaa.
Mitä pidempiä aikoja kuljeskelen kamera kädessä, sitä enemmän ja kovemmin mieleni alkaa tehdä käydä napsimassa eräskin photoshoot...
Mutta koskaan en jaksa sitten tehdä sitä.

Kun isä vaihtaa alkoholin limonadiin, en tiedä hyötyykö siitä kukaan muu kuin tytär... Nostalgisoin kauppamatkalla, kun ennen tuli raahattua kauppaan kädet rakoilla painavia kaljapullokasseja ja niistä sai tuplasti vähemmän rahaa kuin nyt...

Opiskelen vaan kiinaa, vaikkei pitäisi. Tai japanin kanjeja.
Sisäinen chernuni vetää kelkkaa nykyään turhan usein.
Sisäinen kernuni kauneusunosillaan ei muistakaan Koreaa.
Ja sisäinen jernuni kykkii sienen alla odottamassa sadetta.
Huomaa kuvaan liittyvä ideologia.

Asteikolla 4-10 miten vaikeaa luulisi kirpputoripaikan valinnan olevan?
9+ minulle.

Tukkeutin muutama päivä sitten hengityselimeni kaivaessani myytävää tavaraa varaston uumenista. Alkuun oli ihan vaan tarkoitus hommata lisätilaa kirjahyllyyn, mutta sitten homma karkasi vähän käsistä... Yhtäkkiä sitä vain huomasi keränneensä kaappien uumenista ison pinon vanhoja hevoskirjoja, muutamia vanhoja vhs-kasetteja, leluja ja muutamia muita tavaroita.

Kirpputoripöytien/myyntipaikkojen hinnat näillä leveysasteilla vaihtelevat ilmaisen päiväpaikan ja 32€/viikko välillä.
Pitkällisen pyörimisen jälkeen päädyin ottamaan päiväpaikan suunnilleen kympillä.
Nyt olen sitten latonut pari viime päivää hintalappusia ympäri ämpäri myytäviä tuotteita ja käynyt läpi lelusettejä tarkastaen sisältävätkö ne nyt ihan varmasti kaikki osasensa.

Tämän homman aikana on myös käyty läpi suuria tunteenpurkauksia ("Ei tätä voi vielä myydä! ...eikä tätä varmaan ikuna...") ja suuria epävarmuuden hetkiä ("...oonkohan nyt ihan varma, että haluan tästä levystä eroon?", "Paljonhan tästä uskaltaisi ottaa?")

Saa nähdä selviänkö tästäkin koettelemuksesta hengissä...
En edes muista enää osaako suomalaiset harrastaa tingintää.